Tutkimuksessa oli mukana 20 yksityiskäytössä ollutta hanaa käyttöiältään 3–25 vuotta. Sinkinkatoa esiintyi syövyttävässä vedessä suurimmaksi osaksi Pohjoismaiden ulkopuolella valmistetuissa tuotteissa, vaikkakin osassa niistäkin oli inhibiittiä (arseenia) yleisesti käytetyn standardikoostumuksen mukainen määrä. Tutkimuksen tulosten perusteella Suomessa vaatimus sinkinkadonkestävistä messinkiosista on tarpeen riittävän kestoiän saavuttamiseksi vesilaitteistoissa.
Suomessa on käytetty sinkinkadonkestäviä messinkejä vesilaitteistojen tuotteissa jo 1980-luvulta lähtien, mutta vesikalusteissa sallittiin aiemmin vähäinen määrä sinkinkatoa. Nykyisissä ympäristöministeriön antamissa olennaisia teknisiä vaatimuksia koskevissa tuotekohtaisissa asetuksissa kaikkien vesilaitteiston messinkiosien vaatimukset yhdenmukaistettiin. Tutkimuskeskus WANDER vertaili ennen lainsäädännön muuttumista asennetuissa vesikalusteissa sinkinkadonkestävän ja tavallisen messingin kestävyyden eroa metallisia materiaaleja syövyttäväksi luokitellun vedenlaadun alueella. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa vesikalusteiden sinkinkadosta tietoa kansallisten päätösten tueksi.
Sinkinkato on messinkiseosten selektiivistä eli valikoivaa korroosiota, jossa epäjalompi metalli eli sinkki liukenee ja jalompi eli kupari ei. Sinkinkadon seurauksena tuote menettää tiiviytensä ja lujuutensa ja ongelmina voivat olla tihkuvuodot tai murtumat. Kappaleen sisällä korroosiotuotteet voivat haitata venttiilien toimintaa jopa niin, että energiankulutus kasvaa. Sinkinkadon esiintyminen liittyi tuotteen epätoivottuihin materiaaliominaisuuksiin ja käyttöolosuhteisiin, erityisesti veden syövyttävyyteen. Tuotekohtaisilla vaatimuksilla pyritään varmistamaan kestävyyden kannalta suotuisat materiaaliominaisuudet.